ORJAT (san./säv. R. Laurila sov. Oiva)

nälkäiset taksikuskit väijyy sekaista riistaa

ihmissudet toistensa koiville virtaa

sputarin nurkalla eellusmiehet lihanhimoon tyytyy

discopulssin uuvuttamat lattialle hyytyy

ruutukaavassa aivot naavassa oon vailla vertaa

puutumassa on kainot otteet ne raivon vallassa kertaa

visaisimmat liivinovet karkaa otteen alta

vihaisimmat lemmenhetket tuntuu paremmalta

kerrankos ihmiselle virheitä sattuu

kerrankos niitä on tullu korjattuu

orjat ei järkiinsä tuu

aina

kumit jumittaa potenssin immanessin lyttää

ei ehdi aatella moista käryttää

kurinpitovelvollisuus lankee toisaalle

nurinniskoin kelvollisuus laskee alemmalle