SÄHLÄÄMÄTTÄ (san./säv. R. Laurila sov. Oiva)

vaikee olla sähläämättä vaikka kuinka pinnistää

lapsus toisen moisen perässä ongelmakenttää hämmentää

siellä se sankari munailee ja siihen päälle siunailee

taas tuli kämmi ja muut ei emmi näyttää mulle sormee

omaatuntoa pakottaa päätäni voin vain roikottaa

olankohautus ja livahdus taikka kauhee hivutus

utuinen on muisto siitä kun mun aivot vielä toimi

poimin mä marjoja keskenäni kun en muutakaan enää keksi

kaikkea oon mä yrittänyt kun yrittänyt oon kaikkee

päätäni oon virittänyt mutta aina oon yhtä kankee

niinpä taasen kakistelen kun yksin täällä muistelen

taidan vaihtaa planeettaa

voi voi voi voi voi voi