Rasvainen Usva (san. Sivonen säv. Sivonen, Laurila sov.Oiva)

Himmeässä hehkussa käsi suonien tuottaa tekstin riipaisevien otosten.
Tarinoita alta rantakivien, alta kuusiarmeijojen, alta matalan lahden poukaman, jossa käsi suoninen pieneen pukamaan mäntysängyssä törmää. Siveelliset kelmeän kalvakkaat kissat töyrään päällä yllä Kennokerhon Hotellin vetää laiskan utuista vanhaa vettä vertta verkkoa uutta hologrammimeren.

Jos vaan joudan puristamaan mädäntyneen rinnan finnipinnan alta varautuvan uuden universumin lahjoituksen postmolekyylien kyylien aktiivisten joukon. Korjaamaan viat niskapoimuisten sikiöiden. Välttämään ihmisjalostuksen raivoisan hinnan.

Iessä kelmeän kalvakkaiden
kissojen, alla hologrammimeren
pimeydessä iäisyyden
rasvaisten nahkaan pukeutuneiden
ruumiiden huokauksesta
uneen uuden laulun saan:

Uneen vaivun takaisin
Kaiken pahan lakaisin
Arvolle jos tilaa antaisin
Liikaa koko kekoa rankaisin