KANONINEN SILMÄ

säv./san. R. Laurila sov. Stupor Mundi

Saatan loppuun minkä saatoin alkuun,

vailla määränpäätä tunkeuduin kohtuun.

Vaikka vain liftarina tunnet mun hahmon

löydät mut oveltas kuin oudon lahkon.

Vaihdan painoa jalalta toiselle

siirrän katseeni silmiltä seinille

puhun mun asiani kauluksen sisään

lisään noloa oloa.

Voit suhtautua niin kuin seinätapettiin,

tapettiin moni viallisempikin niin.

Lähden kun kahvit on kaadettu kuppiin

saavun kun raadanta käy sun nuppiin

osaa en vaihtaa puheenaihetta.

Kuinka sujuu sun usura?

Ootko aneita myyny?

Kuinka lienee sumea sun

kanoninen silmä?