MENNINKÄISET

säv./san. R. Laurila sov. Stupor Mundi

Voit päästää irti kojelaudasta

on auto turvallisesti parkissa

jos uskallat niin avaa silmäsi

näät muutakin kuin menneen elämäsi

nyt kun metsän keskellä me ollaan niinkuin menninkäiset

ei arjen huolet meitä heilauta

jalkoihimme istutamme kumisaappaat

selkäämme hivutamme reput raskaat

kun vielä hyttysmyrkyt pintaan lääpit

ollaankin valmiit valloittamaan läänit

motocross on parhaimmillaan

tiettömillä taipaleilla

ei oo vastusta rusakon vauhdista

pyssyt paukkuu peurat kaatuu

nuotiolla herkistyy kun kossupullot tyhjentyy

kaukana kumisee arjen murheet

viikon loman jälkeen olen kuin kristus

hermoromahduksesta vain aavistus

käyn uuden tarmon vallassa kiinni töihin

autossa kietoudun turvavöihin

ei oo sellaista ongelmakohtaa

joka vastaan tullessa hohkaa

epätoivon väreissä kirkuu ja solvaa

ei oo sulla munaa

asiakas yritti välistä niistää

kiistää olleensa tyhmä ja tollo

luun survaisin sille kurkkuun

kirkuen kurkkasi karkuun

alaisiini silkkihanskoin suhtaudun

ja vaivoistaan mä palkitsen

ne parhaat perseet joilta saan

joilta en pois potkaisen

vaimon pidän pimennossa

eihän se näistä mitään bonjaa

näytän sitä siellä ja täällä

toisinaan aurinkolasit päällä

ei oo sellaista ongelmakohtaa

joka vastaan tullessa hohkaa

epätoivon väreissä kirkuu ja solvaa

ei oo sulla munaa

ei oo sulla munaa

ei oo sulla munaa