MARGINAALIKIRJAILIJA

säv./san. R. Laurila sov. Stupor Mundi

Kirjasto on täynnä minun kirjojani

kun omakätisesti

mä sinne tuppaan ajatustani pursuavaa

muste virtaa

kulkee läpi sormenpäiden

sisään silmänaukon kohmeisemman kosken

ajatus on karannu kirjailijalta

kun riman alta se luulee pääsevänsä

ilman että sitä huomioidaan

jostain kumpuaa

taivaallinen johdatus kun

pilkkakirveen istutan sun marginaaliin

isken suoraan lukijan tajuntaan

taannutan ja junttaan

ei paljon paina periaatteet

eetteri syö perinteet

täällähän on painovirhe poikueineen

ei täällä roikuta eineen perässä

eräs särvintä kun ei lärviinsä saa

kellari täytenä tulvehtii

talvehti aivot ja nyt sen maksaa saa

lyijyllä musteella

aiheetta ne julkaisevat paskaa

ei järkeä käytetä ainaskaan

tässähän hulluksi tulee kun eri mieltä kehtaavat olla mullot

karvaasti pettyvät kun hyökkää totuus