TURVATYYNYN SUUDELMA

säv./san. R. Laurila sov. Stupor Mundi

Aioin mä viedä sut lempemme voimalla kuuhun

matkalla poikettiin tien sivuun ja puuhun

väärin arvioin mä mutkan tulevan

arvannut en niin suistavan.

Sitten

jätit mut siihen

turvatyynyn suudelmaan.

Mitä tein? Miten vein

minä itseni kuuhun?

Mikset sä luonain nyt oo,

vaihdoitko muuhun?

Eikö rakkautein kestäkään kolhuja,

pieniä harhapolkuja?

En nää

kasvojes hehkuu

turvatyynyn suudelmaa.

Ei saa rankaista näin mua karkaista

ilman sun suutas en henkeä saa.

Kuussa on kylmää ja aivan mälsää

ilman paluutas ei näy enää maa.

Kohtalo julma on näin meille varannut erilliset lennot määränpäihimme

kenties oisin toisin kai voinut antaa mit´ kumpainenkin kaipasimme.